Taivaalta sataa tähtiä
kertojana Wonder Istun hiljaa mietteissäni satulahuoneen sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta. Syksy on vääjäämättä saapunut myös Kaislarantaan ja ulkona on jo pilkkopimeää vaikka kello on tuskin kahdeksaakaan. Iltatallivuoro on osunut mun kohdalle kun kaikki muut pakenivat menoillensa ennenkuin kerkesin kissaa sanomaan. Olen oikeastaan ruokkinut hevoset jo ja tallissa kuuluu vain vaimea rouskutus. En kuitenkaan jaksa mennä vielä sisälle vaan istuskelen vain ja katselen pimeää iltataivasta jolta alkavat väistyä hiljalleen harmaat pilvet ja pieniä tuikkivia tähtiä tulee esiin. Hymyilen itsekseni ja vaivun haaveilemaan ties mistä. Hetken kuluttua punainen ja hikinen Caramia pamahtaa sattarin ovesta sisään sihisten: " Äkkiä nyt! Aamu varsoo! " Pomppaan ylös niiltä sijoiltani ja lähden pelonsekaisessa innostuksessa siskoni perään talliin niin nopeasti kuin lyhyistä jaloistani pääsen. Saavumme Aamun karsinalle ja huomaamme että tamma onkin jo pystyssä. " Huh, tais oll