Kaisliksen blogi

kertojana Wonder Istun hiljaa mietteissäni satulahuoneen sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta. Syksy on vääjäämättä saapunut myös Kaislarantaan ja ulkona on jo pilkkopimeää vaikka kello on tuskin kahdeksaakaan. Iltatallivuoro on osunut mun kohdalle kun kaikki muut pakenivat menoillensa ennenkuin kerkesin kissaa sanomaan. Olen oikeastaan ruokkinut hevoset jo ja tallissa kuuluu vain vaimea rouskutus. En kuitenkaan jaksa mennä vielä sisälle vaan istuskelen vain ja katselen pimeää iltataivasta jolta alkavat väistyä hiljalleen harmaat pilvet ja pieniä tuikkivia tähtiä tulee esiin. Hymyilen itsekseni ja vaivun haaveilemaan ties mistä. Hetken kuluttua punainen ja hikinen Caramia pamahtaa sattarin ovesta sisään sihisten: " Äkkiä nyt! Aamu varsoo! " Pomppaan ylös niiltä sijoiltani ja lähden pelonsekaisessa innostuksessa siskoni perään talliin niin nopeasti kuin lyhyistä jaloistani pääsen. Saavumme Aamun karsinalle ja huomaamme että tamma onkin jo pystyssä. " Huh, tais oll

kertoja na Caramia " Milloin se tulee? " Wonder kysyi kärsimättömänä kun seisomme tallin oven edessä. " Elias laitto viestiä hetki sitten et ne on ihan just täällä... " rauhoittelen siskoani ja katsahdan kelloa. Kuin tilauksesta pihaan kaartaa tallityöntekijämme Eliaksen musta maasturi traileri perässään. Mies vilkuttaa hymyillen kuskin paikalta ja parkkeeraa tallin eteen. " Se oli tosi rauhallinen koko matkan, eiköhän oteta se pihalle ", mies tervehtii astuessaan ulos autosta. Wonder hypähtelee innoissaan trailerin etuovelle ja kiskaisee sen auki. Ulos kurkistaa utelias rautias pää. " No terve! " Wonder hihkaisee ja kiipeää irrottamaan tammaa. Pyörittelen silmiäni mutta virnistän pienesti ja lähden avamaan lastaussiltaa. Lintu pakittaa trailerista pihalle valonnopeudella ja vetää kiroilevan Wonderin perässään tallipihalle, johon se jää pää korkealla tutkimaan paikkoja. " Hehe, se on aika voimakas tyttö... " Elias virnistää ja m